It's not like I don't like people or have nothing to say. It is just that I never know what to say to others. Even if the topic of conversation is my own hobby or an interest my brain is just blank.
Why is my brain blank and how to come up with something to say?
What I mean by the title is that I have finally sorted through my mental health problems (depression, anxiety) and feel free to go live life.
It is a weird feeling and also embarrassing since I lack basically any and all experiences and growth others my age have (careers, hobbies, travel, school, relantionships both friendly and romantic, and all that goes with life).
I don't know who I am or what is important to me. I don't know what I want or where to go from now. I don't know how I want to dress or what to present myself as. I have quite poor social skills.
I quess I am lucky to get to decide and find out everything. I have time. I just think I would need support.
What would you do if you were me?
Oon tilannut tässä kevään mittaan itselleni vaatteita ja kokeilin kolmea eri verkkokauppaa. Otin itsestäni ohjeen mukaan rinnan, vyötärön ja lantion ympärysmitan (onneks 2m mittanauha riitti) ja näpyttelin nämä lukemat muistiin. Etsin verkkokaupasta kivat vaatteet ja täsmäsin kokotaulukosta sopivat koot.
Vaatteet saapuu perille ja alan kokeileman niitä päälleni. Joka ikinen vaatekappale on selvästi väärän kokoinen. En lähtökohtaisesti pidä oversize tai muita vastaavasti tyyliteltyjä vaatteita joten siitä nyt ei voinut olla kyse ja kyllä, kokotaulukko oli senttimetreissä mitattu, kuten omatkin mittaustulokseni. Koot ilmoitettu vaatekappaleissa vastasivat juuri sitä mitä tilasin, eli 10 suoritus vaatekaupoilta.
Onko senttimetrin määritelmää jotenkin muutettu, vai onkohan kokotaulukoissa jotain mitä olen ymmärtänyt väärin? Vai mitoitetaanko vaatteet nykyään niin, että toleranssissa on enemmän plussaa kuin miinusta?
Harmittaa hukkaan mennyt aika ja kaikki eestaas postittelu. Yhden teepaidan kelpuutin n.20 tilaamastani vaatekappaleesta. Sekin on isohko.