
Laihdutus trendaa, koska elämme taantumuksellisten arvojen aikaa, sanoo Syömishäiriöliiton asiantuntija Katri Mikkilä
Otetaan taas Redditin tunnelmia kiistanalaisesta kysymyksestä. Random copypasta:
Saako lihava ihminen olla olemassa? Ei ainakaan vapaasti tai ylpeästi. Asenteet ovat taas kiristymässä, toteaa Syömishäiriöliiton asiantuntija Katri Mikkilä. -- Ihmiset eivät koe tarvetta piiloutua kiertoilmausten taakse, Mikkilä pohtii. Laihduttaminen on taas trendikästä.
Mikkilän sanoin elämme lihavuusfobisessa kulttuurissa, laihdutuskulttuurissa. -- 2010-luvun lopulla puhuttiin paljon kehopositiivisuudesta. Somen lihavuusvaikuttajat nostivat esille radikaalin ajatuksen: kehon koko ei ole ihmisen arvon mittari, eikä lihavan ole pakko haluta laihduttaa. Silloin laihdutuskulttuuria opittiin Mikkilän mukaan hiukan kyseenalaistamaan. Havahduttiin lihavuuteen liittyvään syrjintään.
[S]aako toista ihmistä kutsua pulleaksi? Mikkilän mukaan vastauksia on kolmenlaisia. Yleisin vastaus on se, että pulleaksi ei saa kutsua, koska toisen kehoa ei saa kommentoida. -- Toinen mahdollinen vastaus on se, että kyllä saa, koska ihmiset ovat aina jonkin kokoisia. -- Kolmas vastausvaihtoehto onkin ei, koska elämme kulttuurissa, jossa ei ole okei olla pullea. ”Nimenomaan pulleus on jotain sellaista, mitä ei saa sanoa ääneen, mitä ei saa olla ja mitä ei saa myöskään kommentoida.”
Mikkilä mietti, että hän ei voisi toimia ravitsemusterapeuttina. Hän ei voisi kehottaa ihmisiä häpeämään itseään.
Mikkilästä ajatus linkittyy laajempaan keskusteluun erilaisuudesta ja tasa-arvosta. Ideaalimaailmassa kehon koko, pystyvyys, ihonväri tai sukupuoli ei vaikuttaisi ihmisten kohteluun. Näin ei kuitenkaan ole. -- ”Eletään taantumuksellisten arvojen aikaa.” Laihduttaminen on aina ollut vahvasti sukupuolittunutta. -- Pohjimmiltaan kyse on aina ollut sen rajoittamisesta, kuka saa näkyä ja kuulua.