u/Diss1dent

Kävin pitkään Espoon julkisella hammashuollossa, jossa kävin suuhygienistillä lähes kymmenen vuoden ajan. Aiemmin hoitoketju toimi ennakoitavasti eli jatkuvalla lähetteellä ajan sai varattua tarvittaessa noin kuukauden päähän.

Nyt tilanne on muuttunut täysin. Digitaalinen ajanvaraus on muuttunut näennäiseksi, sillä vapaita aikoja ei löydy selaamalla eikä odottamalla. Käytännössä hoitoon pääsy vaatisi jatkuvaa päivystämistä peruutusaikojen toivossa heti aamun koitteessa.

Kun julkisen puolen 30min käynti maksaa noin 42,50 euroa ja laadukkaan yksityisen palvelun saa tarjousportaalien kautta 75 eurolla (kuten tänään varasin), kynnys siirtyä yksityiselle puolelle on madaltunut olemattomiin. Omassa budjetissani 30 euron lisäpanostus on pieni hinta siitä, että hoidon saa varattua vaivattomasti ja nopeasti. Mutta kaikille tuo hinta ei silti ole riittävän matala.

Tämä kehitys on kuitenkin huolestuttavaa. LUVN:n tila ainakin on surkea. Jos "palvelu" on niin tukossa, että perusterveydenhuolto muuttuu saavuttamattomaksi, ollaan vaarallisella tiellä. Ne, joilla ei ole mahdollisuutta tai halua maksaa yksityisestä hoidosta, jäävät varmasti järjestelmän ulkopuolelle.

Puhumattakaan perusterveydenhuollosta tai mielenterveyspalveluista. Mihin ne verorahat sitten menee täällä, en tiedä, koska ei ainakaan tähän illuusioon toimivasta terveydenhuollosta. Tiedän kyllä, että päivystys, leikkaukset ja vaativat hoidot kyllä varmasti toteutuu. Mutta se on sitten se viimeinen tukitaso. Miten ennakoiva terveydenhuolto? Ei ole.

Vähän tutkin, ja Länsi-Uusimaa on tällä hetkellä yksi Suomen nopeimmin ikääntyvistä alueista. Yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa täällä yli 1 200 hengellä joka vuosi. LUVN:lle on kertynyt vuosilta 2023–2024 noin 127 miljoonaa euroa alijäämää (käytännössä velkaa).

Hurjaa on myös se, että Länsi-Uusimaa on ymmärtääkseni yksi Suomen "tehokkaimmista" alueista kun asukaskohtaiset kustannukset (4 052 €) ovat maan pienimpiä.

Tähän se vissiin on menossa (tai on mennyt jo), mutta nyt se sitten näyttäytyi omalla kohdalla niin, että menin yksityiselle ensimmäistä kertaa pitkään aikaan (työterveyden ulkopuolella).

Olen joskus uskaltanut väittää, että 90 % ihmisten välisistä ongelmista johtuu epäonnistuneesta kommunikaatiosta.

Olen miettinyt jo pitkään, mistä tämä voisi johtua. Olen aikojen saatossa opiskellut markkinointi- ja puheviestintää, johtamista, kognitiivista käyttäytymisterapiaa sekä monia muita asioita ja aloja, jotka pitävät sisällään viestinnän, vaikuttamisen ja käyttäytymisen elementtejä.

Olen onnistunut elämässäni kyllä yleensä ymmärtämään ihmisiä ja tilanteita, sekä luonnollisesti myös onnistunut ymmärtämään tai tulkitsemaan täysin väärin. Kukapa ei olisi? Olen mielestäni myös yleensä onnistunut tulemaan itse ymmärretyksi. Tässäkään en ole tietenkään aina onnistunut. Näiden lisäksi on varmasti lukemattomia kertoja, kun olen kuvitellut ymmärtäväni tai tulleeni ymmärretyksi – kuitenkaan kummassakaan onnistumatta.

Elämme nykyisin yhteiskunnassa, jossa ihmisten ymmärtäminen on entistä tärkeämpää. Eri näkökulmat – kuinka kaukana toisistaan tahansa – perustuvat yleensä jonkinasteiselle subjektiiviselle ymmärrykselle siitä, mikä on todellista, tärkeää, mahdollista, jne. On toki tilanteita, jossa ihmiset toistavat kuulemiaan asioita ja ajatuksia, mutta niiden käsitteleminen tässä ei olisi kovin hedelmällistä.

Kun kommunikoimme toistemme kanssa, on taustalla lähes aina jonkinlainen syy. Jos syytä ei ole, on harvemmin tarvetta kommunikointiin. Toki tätäkin tapahtuu, mutta yleensä tällöin on kyse varsin yksisuuntaisesta kommunikoinnista, kuten jonkinlaisesta mielipiteen julistamisesta.

Kommunikoinnin voi karkeasti jakaa neljään osaan:

https://preview.redd.it/jklmrpb32wzg1.png?width=625&format=png&auto=webp&s=7261d97b7a51eef820ad65146448ec7a36e62161

Eli:

1. Mitä haluat viestiä.
2. Mitä oikeasti viestit.
3. Mitä toinen osapuoli kuulee/näkee.
4. Miten toinen osapuoli ymmärtää viestisi.

Tämä klassikko tulee mieleen.

On yleisesti ottaen erittäin hyödyllistä toistaa omin sanoin asia, jonka on ensimmäistä kertaa kuullut, varmistaakseen ettei väärinymmärtämistä ole päässyt tapahtumaan. Tai – ettei jokin asia ole unohtunut, epätarkasti viestitty, jne. Olen törmännyt usein johtavassa asemassa oleviin ihmisiin, projektipäälliköihin, esihenkilöihin ja muihin työnjohtoa tavalla tai toisella harjoittaviin tahoihin, jotka toteavat heiltä kysyttäessä jotain tähän malliin: ”Niinhän minä juuri sanoin.”

Kuitenkin – kuten yllä oleva sarjakuva ja mainitsemani neljän kohdan kommunikointiprosessi vähintään antavat ymmärtää: Asiat eivät ole aivan niin yksinkertaisia kuin ”niinhän minä juuri sanoin” antaisi olettaa.

Miksi sitten väärinymmärryksiä tapahtuu niin paljon?

VÄÄRINYMMÄRTÄMISEN TASOT

Ajatellaan seuraavia esimerkkejä:

1. Pekka ei ymmärrä Annaa / Suomen sisäpolitiikkaa / nykytaidetta.
2. Pekka ei ymmärrä näkemäänsä elokuvaa.
3. Pekka ei ymmärrä, mitä Anna sanoi.

Esimerkki 1 perustuu väärinymmärtämiseen abstraktilla tasolla. Tässä ei ole kyseessä mikään tietty viestinnällinen tilanne, vaan yleisesti ottaen Pekan mielipiteet, asenteet ja/tai kyvykkyydet. Hän ei kenties pidä tai hyväksy Annan käyttäytymistä, Suomen hallituksen toimintaa tai henkilöitä. Kenties hän ei ole koskaan yrittänyt tutustua nykytaiteen taustoihin tai merkitykseen taiteilijalle, ja on arvioinut sitä ainoastaan näkemänsä perusteella.

Esimerkki 3 taas on hyvin selkeästi sidottu konkreettiseen tilanteeseen, jossa Anna on kommunikoinut jotain, jonka Pekka on joko kuullut suoraan ja perustanut ymmärryksensä tämän varaan.

Esimerkki 2 on jossakin välimaastossa; kyseessä on todellinen tilanne Pekan elämässä, mutta ei yksittäinen yksityiskohta tai viestinpätkä. Elokuva on suurempi osa kommunikaatiota.

Yleisesti ottaen tämä kirjoitus käsittelee esimerkin 3 tapaisia tilanteita, joskin toki esimerkit 1 ja 2 ovat myös kiinnostavia pohdittavaksi, mistä väärinymmärrys niissä voi johtua.

Tahallinen väärinymmärtäminen

Nyky-yhteiskunnassa on olemassa myös ns. tahallista väärinymmärtämistä. Tämä viittaa ilmiöön, jossa henkilö esimerkiksi riidanhaluisuuden tai poliittisen dialogin vuoksi tulkitsee viestin olkinukkemaisesti edes yrittämättä ymmärtää, mitä toinen osapuoli kenties halusi sanoa. Tällaiseen argumentointivirheeseen sortunut henkilö ei usein itse sitä havaitse (joskin on mahdollista tehdä se tietoisesti), vaan henkilö kuvittelee ymmärtäneensä asian oikein.

Palataan jälleen kerran tähän:

https://preview.redd.it/bj8xxpyc2wzg1.png?width=625&format=png&auto=webp&s=2dc44e12587588db3ee4b04807be8bb8049ebfb1

Joskin tahallaan väärinymmärtämisessä voidaan tuo alimman kohdan THINKS korvata sanalla WANTS. Syy tähän on yksinkertainen: Jotta voit argumentoida omasta näkökulmastasi vastapuolta kohtaan, erityisesti vihamielistä sellaista kohtaan, on tämän vastapuolen oltava olemassa. Tällöin helpottaa, jos pystyt tulkitsemaan (kuvittelemaan) toisen henkilön viestin (eli tarkoitusperän) sellaiseksi.

Jos voit kuitenkin olla samaa mieltä sen suhteen, että tuo neljän kohdan kommunikaatioprosessi on looginen, tulisi sinun myös hyväksyä se mahdollisuus että toinen osapuoli ei välttämättä tarkoittanut sitä, miten viestin tulkitsit.

Tällainen ”tahallinen” väärinymmärtäminen ei kuitenkaan rajoitu mielestäni Twitter-sotiin ja A-Studion yms. väittelyihin. Asian voikin mielestäni jakaa edelleen kahteen osaan:

• Aktiivinen (tahallaan) väärinymmärtäminen: Pekka tulkitsee tahallaan pomonsa Riston viestin väärin: "Olen huomannut, että näissä viimeisimmissä raporteissa on ollut muutama huolimattomuusvirhe. Olisiko mahdollista, että tarkistaisit ne vielä kertaalleen ennen lähetystä?" ->
  • "Ahaa, eli väität siis, että olen epärehellinen ja yritän tietoisesti vääristellä dataa? Aika kova syytös, kun olen kuitenkin tehnyt tätä työtä kymmenen vuotta. Jos et luota minuun pätkääkään, niin ehkä minun on parempi etsiä paikka, jossa rehellisyyttäni arvostetaan."
• Passiivinen väärinymmärtäminen: Pekka tulkitsee pomonsa Riston viestin väärin: "Olen huomannut, että näissä viimeisimmissä raporteissa on ollut muutama huolimattomuusvirhe. Olisiko mahdollista, että tarkistaisit ne vielä kertaalleen ennen lähetystä?" ->
  • "Risto ei arvosta enää työtäni, vaikka yritän parhaani."

Aktiivisessa väärinymmärtämisessä on kyse halusta/asenteesta nähdä toinen osapuoli omien mielikuviensa mukaisena ja suoraan sanottuna ajautua vastakkainasetteluun. Kyseessä voi olla esimerkiksi negatiivisten kokemusten aiheuttama mielentila, jossa henkilö kokee luottamuksen pulaa, epäkiitollisuutta, hyväksynnän puutetta tai esimerkiksi tiettyjä tunteita/ajatuksia ei ole validoitu riittävällä tasolla. Tällöin on hyvin luonnollistakin suojata itseään uusilta ikäviltä kokemuksilla pitämällä etäisyyttä (joskus kuvitteellisen vihamielisiin) tahoihin vastakkainasettelun keinoin.

Passiivinen väärinymmärtäminen on yleistä. Siihen luultavasti olemme sortuneet kaikki ja tulemme sortumaan vielä useasti tulevaisuudessa. Se on kuitenkin tahatonta siinä mielessä, että sen tavoitteena ei ole vastakkainasettelu, argumentointi tai muu negatiiviseksi yleisesti koettu asia. Passiivisen väärinymmärtämisen tavoitteena ei ole varsinaisesti mikään. Ei se ole tavoitetila itsessään. Se on ainoastaan seurausta halustamme ymmärtää ja olla oikeassa. Saada asioille merkitystä.

Tämä halu on loppujen lopuksi lähes aina suurempi, kuin kyvykkyytemme johdonmukaiseen, sujuvaan ja ennen kaikkea onnistuneeseen viestintään.

Loppujen lopuksi usko taitaa olla ymmärryksen puutosta.

Taustalla lienee ihmisten perimmäinen turvallisuuden tunteen tarve, ja sen johdannainen – sosiaalinen kuuluminen / hyväksytyksi tulemisen tunne. Mikäli tätä hyväksytyksi tulemisen tunteen luomaa tilaa ei ole, koemme olomme turvattomaksi ja tämä hyvin helposti johtaa pidemmällä aikavälillä masennukseen (lähde).

Kun ensi kerralla koet, ettet ymmärrä henkilöä (tai koet valtavaa halua/helppoutta ymmärtää), kokeile kuitenkin selventää asiaa. Vähintäänkin se osoittaa, että olet itse ymmärtänyt asian – mikäli näin on. Ja parhaassa tapauksessa, se luultavasti poistaa väärinymmärryksen mahdollisuuden kokonaan.

Jos ymmärryksesi kasvaa, kiitä toista osapuolta tästä. Tällä kiittämisellä on mitä luultavimmin äärimmäisen suuri vaikutus.