Hei kaikki. Mä oon nyt sellaisessa risteyksessä ja haluaisin kysyä yhen asian ennen puhumisen koetta huomenna
Mitä kyllä näyttäisin B2 tason puhumisen kokeessa? Siis oikeasti mä oon siitä mieltä, ett suomen kielen parantaminen on sellainen velvollisuuteni. Ja toki se on.
Ja tää vähän sai minut ajattelemaan, että tämä velvollisuus niinkuin pakottaa minua kertomaan vaikeita asioita jonka olen oppinut jotta näyttäisin muillekin vahvuuksiani.
Mutta yleensä se johtaa siihen että lauseeni ei tarkoita mitään. Esimerkki: Tehtävänä on tehdä lauseita ja käyttää -va/vä muotoa. Niinku "joka puhuu -> puhuva"
Ja mä tein tälläisen lauseen: "Ajatteleva tyttöystäväni on maailman paras hetki". Ja sit opettaja on sanonut että tämä lause ei oikeastaan tarkoittaa mitään vaikka itse pointti on hyvin ymmärrettävää mutta se tuntuu kuin "Tyttöystäväni on hetki".
Ihan sama asia on tapahtunut jo tänään että tehtävänä oli se että kerrot pienen palautteen hyvälle työkaverillesi ja olen sanonut siitä että niinku "jos sulla olis häät menossa, mut sanoisin että tarvitsen apuasi, edelleenkin auttaisit" mutta opettaja on sanonut että vaikka tää nimenomaan oli vitsi kun sanot että hänellä olisi häät menossa yleensä hän ei ymmärtäisi tätä vaikka mä vaan halusin kertoa jotakin lisää, mä halusin niinkuin näyttää mun osaamisiani, tää palasi vaan siihen että tämä lause ei tarkoita mitään ja nyt mä oon vähän pettynyt itseeni että niinku onks mä vittu edelleenkin samalla tasolla eli B1 tasolla?
Muistan että YKI kokeessa viime vuonna olen kertonut tosi yksinkertaisia asioita kokeessa enkä edes käyttänyt idiomeja, lauseenvastikkeita, ei edes perfektia tai pluskvamperfektia. Ja silti sain B1 tason (arvosana 3) kaikista osista. Vaikka kerran puhumisen kokeessa olen unohtanut mitä "palkinto" tarkoittaa ja kun kyseessä oli löytöpalkinnon saaminen, mä vain oon sanonut miten mä löysin kadonneen tavaran. Hitto tää oli todella hävettävää.
Ja kyllä opettajamme on sanonut ettei pitää yrittää liikaa eikä ole pakko käyttää lauseenvastikkeita mutta sitten ajattelen että mun puhe kuulostaa A2-B1 tasolla vain koska kerron yksinkertaisia asioita. Tuntuu että jos sanon "No mitä sattuu?" on yksinkertaisempi ja samalla parempi ja vaikkapa "B2-tasoisempi" kuin "No mitä sattuu? Mitäs mielellään? Kuuntelen sua, ajattellaan asiaa ja toki löydetään ratkaisua ehdottomasti" koska on joku tunne että oon jo sanonut jotain, mitä tuhoaa kaikkia saavutuksiani
Toki ymmärrän että ratkaisua voi löytää puhumalla selkeämmin ja helpommin mut hitto mä en jaksa..
Onks teillä muita ajatuksia tilanteestani? Kiitos vastauksista